Mitä olet aina halunnut kysyä kokeneemmalta lääkäriltä?

Pyysimme jokin aika sitten Instagramissa nuorilta lääkäreiltä mitä tahansa lääkärin työhön liittyviä kysymyksiä, joita he haluaisivat esittää meidän kokeneelle konsulttilääkärille. Kysymyksiä sitten tulikin tosiaan ihan laidasta laitaan. Tässä tekstissä konsulttilääkärimme Lauri vastaa nuoria lääkäreitä askarruttaviin asioihin, kuten mikä erikoistumisala on kaikista vaikein, miten käsitellä sattuneita virheitä tai onko työssä uupuminen lääkäreille jonkinlainen tabu?

Miten voin valmistautua viestimään huonoja uutisia potilaille tai heidän perheilleen?

Tunne potilaan tilanne, tiedä keitä omaiset ovat mikäli mahdollista. Kiire ei auta, eli tee aikaa jos mahdollista. Itse suosin melko suoraa ja asiapitoista lähestymistapaa, toki mukautuen keskustelukumppanin mukaan.

Mitä itse opiskelisit 1-2 vuotta valmistumisen jälkeen jos voisit nyt päättää uudestaan?

Tämä on hyvin lääkärikohtaista. Itse koen, että sisätauteja olisi voinut vähän paremmin osata, niinkuin toki montaa muutakin juttua.

Mikä erikoistumisala on kaikista vaikein/työläin? Entä helpoin?

Erikoisaloja on hankala laittaa tällä tavalla järjestykseen, varmaankin joku ala on toiselle helppo ja toiselle haastava. Koulutuksien pituuksissa on ollut eroa mutta nykyään on siirrytty aikaperusteisesta osaamisperusteiseen arviointiin, joten tuokaan ei enää samalla lailla päde. Tämäkin on todella lääkärikohtaista, mutta itselleni työläin ollut ehkä psyka; siinä on paljon tulkintaa mukana, moni asia voi olla päällekkäin ja hoito vaatii aikaa ja pitkiä hoitosuhteita. Mukavaksi koen taas ehkä päivystyspotilaat, joiden kanssa saa usein melko nopeasti jotain konkreettista aikaan.

Miten itse käsittelet tai miten neuvoisit käsittelemään henkisesti työssä sattuneita virheitä?

Itse koen keskustelun ja ventiloinnin kollegoiden kanssa auttavan, mutta tietenkin tapoja on monia. Usein kollegoilta löytyy samankaltaisia kokemuksia, ja jos ei, voinee tapahtumista joku muukin jotain oppia.

Mitä vinkkejä sinulla olisi antaa lääkärintyöhön ajankäytön tehokkuuden näkökulmasta? Miten saisin työn tuntumaan vähemmän kiireiseltä ja enemmän “hallussa olevalta”?

Monessa asiassa rutiinit auttavat, myös toistojen myötä tekemiseen tulee varmuutta. Vastaanotolla on hyvä osata rajata asioita mitä potilaan kanssa käsittelee, ja sopia ylimenevät seuraavalle kerralle ja tehdä jatkosuunnitelma potilaan kanssa.

Oletko koskaan ollut uupunut töistä? Voiko lääkäripiireissä sanoa olevansa uupunut vai onko tämä jonkinlainen tabu?

Aikaisemmin tuppasi olemaan aika tabu aihe. Nykyään puhutaan vähän enemmän, mutta edelleen enemmänkin saisi puhua. Itselläni ei selkeää työhön liittynyttä uupumusta ole ollut. Toisaalta en ole hirveän pitkiä aikoja ollut samoissa paikoissa töissä, joka mahdollisesti auttaa asian kanssa, tai sitten omalle kohdalle on vain osunut hyviä työpaikkoja.

Miten neuvoisit etenemään, jos haluan saada työstäni paljon palautetta? Keneltä kysyä, mitä ja miten?

Hmm. varmaan YEK on paras tuoreelle lääkärille saada säännöllistä palautetta, tai sitten toki erikoistuminen. Yleisesti palautetta saa alallamme valitettavan vähän. Mielestäni olisi hyvä, että palautetta tulisi enemmän, mutta harvoin sitä työtä kukaan mitenkään pääsee tai ehtii seuraamaan tarkemmin.

Jos saisit palata menneisyyteen ja valita uudestaan mille polulle lähdet lääketieteellisellä uralla (esim. erikoistuminen jne.) tekisitkö jotain toisin? Entä mitä neuvoisit itseäsi ottamaan huomioon valintaa tehdessä?

En nyt tiedä onko oma urani “työura” mitenkään malliesimerkki, ei varmaan. Mutta yleisesti varmaan kannattaa funtsia alkuun, mitä todella haluaa työltä ja elämältä lyhyellä sekä pidemmällä aikajänteellä, ja näiden perusteella katsoa siihen sopivaa työnkuvaa. Kannattanee kokeilla ennen kuin tekee päätöksiä. Esim. moni erikoisala ei oikein aukea ilman käytännön kokeilua.